Sellusta on moneksi

​Sellua on osattu valmistaa jo yli sata vuotta, mutta edelleen sen monipuolisuus yllättää. Tiedätkö, mihin kaikkeen sellua voidaan käyttää?

12/2019
Mitä yhteistä on paidalla, kaiuttimella, hammastahnalla ja kännykän kuorella? Jos veikkasit puuta, olet oikeassa. Näiden kaikkien valmistukseen voidaan käyttää suomalaisesta puusta valmistettua sellua. Mutta mitä sellu oikeastaan on?

”Sellu on puusolukkoa, josta on poistettu ligniini eli puukuitujen sidosaine. Se on komposiitti, joka koostuu kahdesta elementistä, amorfisesta ja haarautuvasta hemiselluloosasta sekä kiteisestä ja lujasta selluloosasta”, Metsä Fibren kehityspäällikkö Raili Koponen sanoo. Koponen on työskennellyt sellun parissa koko työuransa, muttei lakkaa ihastelemasta materiaalin monipuolisuutta. 

”Sellu on mielenkiintoinen materiaali, josta voi tehdä vaikka mitä.” 

Sillä voi korvata muovia

Eräs tapa käyttää sellua on korvata sillä muovia. Näin tekee esimerkiksi Metsä Fibren Rauman tehtaan yhteydessä toimiva Aqvacomp, joka käyttää sellukuitua biokomposiitin valmistukseen.
Biokomposiitti on yhdistelmämateriaali, jossa muovin lujittamiseen käytetään pitkäkuituista havusellua. 

Materiaali on kevyttä ja kestävää, ja sitä käytetään muun muassa soitinten, kodinkoneiden ja ajoneuvon osien valmistukseen. Sellukuidun osuus lopputuotteesta saattaa olla peräti 70 prosenttia. Tuote näyttää puulta, tuntuu puulta ja käyttäytyy äänen kanssa kuten puu. Työstettävyys on kuitenkin puuta nopeampaa: kitaran otelauta valmistuu ruiskuvalulla minuutissa.

Siihen voi pukeutua

Koponen ottaa laukustaan kaistaleen mustaa kangasta. Kangas tuntuu pehmeältä ja joustavalta. Hyvin samankaltaiselta kuin puuvilla. Puuvillaa se ei kuitenkaan ole, vaan suomalaista havupuuta.

”Tulevaisuudessakin ihmisten pitää pukeutua. Kuituja tarvitaan, mutta puuvillan tuotantomäärä ei voi kasvaa”, Koponen sanoo. Jos kaikki menee suunnitellusti, tulevaisuudessa ihmiset saattavat pukeutua Metsä Groupin valmistamista kuiduista ommeltuihin vaatteisiin. Innovaatioyhtiö Metsä Springin ja Itochun Äänekosken koetehtaalla tekstiilikuitujen tuotannon on arvioitu alkavan alkuvuonna 2020.

Sitä voi syödä

Jos pesit hampaasi tänä aamuna, saatoit laittaa suuhusi sellua. Tai tarkkaan ottaen koivusellusta jalostettua karboksimetyyliselluloosaa eli CMC:tä.

CMC:tä valmistaa Äänekoskella sijaitseva, amerikkalaisen Huber Companyn omistama CP Kelco. CMC:tä käytetään stabilointi- ja täyteaineena muun muassa elintarviketeollisuudessa. Ulkonäöltään se muistuttaa perunajauhoa tai mannaryynejä. Tietyt mehuvalmistajat käyttävät CMC:tä antamaan tuotteilleen täysmehun täyteläisen suutuntuman. Kun seuraavan kerran ostat kaupasta appelsiinimehua, katso, löytyykö sen tuoteselosteesta elintarvikekoodi E 466. Saattaa hyvinkin löytyä.

Sille löytyy uutta käyttöä

Ei tarvitse kauaakaan selata Aalto-yliopiston, Kemian tekniikan korkeakoulun (CHEM) ja Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun (ARTS) välisen yhteishankkeen Chemartsin kotisivuja todetakseen, että sellusta voi valmistaa melkein mitä tahansa.

Kuten esimerkiksi sähköä johtavaa kuitukangasta, äänieristykseen käytettäviä levyjä tai maalien sideainetta. Aika näyttää, mitkä innovaatiot päätyvät tuotantoon ja markkinoille asti.

”Kaikessa pitää lähteä asiakkaasta ja hänen tarpeestaan. Kierrätettävyys on sellupohjaisten tuotteiden kohdalla arvo, mutta arvo pitää määrittää myös eurojen kautta”, Koponen sanoo.
Eli toisin sanottuna: Niin kauan kuin muovia on helppoa ja halpaa käyttää, sellupohjaisten tuotteiden on vaikea kammeta ne markkinoilta. Maatuvalle, biopohjaiselle ja kestävästi tuotetulle materiaalille on kuitenkin jatkuvasti enemmän kysyntää.

Se on hyvässä mielessä bulkkia

Kun ottaa huomioon, miten monipuolinen materiaali sellu on, on melkein yllättävää, miten väheksyvästi siihen toisinaan suhtaudutaan. Suomalaisesta puusta saisi kyllä valmistaa flyygeleitä ja taloja, mutta sellua pidetään bulkkituotteena.

”Kaikista puista ei voi kasvattaa tukkia. Biotalousajattelumallin mukaisesti koko puu halutaan käyttää hyödyksi, ja sellua valmistamalla kuitupuulle saadaan hyvä lisäarvo. Myös sahauksen sivutuotteena syntyvä hake hyödynnetään selluntuotannossa”, Koponen sanoo.

Bulkkituote sellu Koposenkin mukaan on, mutta hyvässä mielessä. ”Sulfaattisellutehdas on tarkasti viilattu prosessi, jossa erilaisista puista saadaan toistettavasti tasalaatuista sellua. Ei bulkkituote tässä tapauksessa tarkoita vähäarvoista tuotetta, vaan arvo on juuri
tuotteen tasalaatuisuudessa.”

Se on osa kiertotaloutta

Koposen mainitsema biotalousajattelumalli tarkoittaa sellutehtaalla sitä, että myös kaikille tuotannossa syntyville sivuvirroille etsitään käyttökohteita.

Kemianteollisuus on jo pitkään jalostanut raakatärpätistä ja -mäntyöljystä erilaisia lakkoja, maaleja, musteita ja liuottimia, mutta ne taipuvat muunlaiseenkin käyttöön. Raakamuodossaan pistävän hajuinen tärpätti on esimerkiksi parfyymiteollisuuden yksi raaka-aine, ja tervamaisesta mäntyöljystä saadaan kasvisteroleita ja kasvistanoleita, joita käytetään kolesterolia alentavien tuotteiden valmistuksessa.

Kun keittoprosessissa kuiduista erkaantunut ligniini poltetaan polttolipeänä soodakattilassa, syntyy bioenergiaa. Pelkästään Äänekosken biotuotetehtaalla energiaa syntyy niin paljon, että se riittäisi 100 000 omakotitalon lämmitykseen.

Jäteveden lietteet tehdas jalostaa biopelleteiksi, joita käytetään voimalaitoksilla lämmön tuotantoon. Tulevaisuudessa lietteistä voidaan valmistaa myös biokaasua liikenteen käyttöön.
Äänekosken biotuotetehdas on jo nyt fossiiliton. 

Koposen mukaan päämäärä on, että tulevaisuudessa se on myös jätteetön. ”Jätteetön ja fossiiliton. Sen pitää olla tavoite tehtaalla, ihan niin kuin kotonakin."


Sellusta tai sellunkeiton sivuvirroista valmistetaan esimerkiksi

• astioita, muovin kaltaisia tuotteita, tekstiilejä, biokomposiitteja (sellusta)
• lannoitteita ja maanrakennusmateriaaleja (tuhkasta)
• pyykinpesuaineita ja lasinvalmistuksen raaka-aineita (glaubersuolasta)
• liimatuotteita, komposiittimuoveja, liikennepolttoainetta, kulutuselektroniikkaa (ligniinistä)
• maaleja, auton renkaita, asvalttia (mäntyöljystä)
• väriaineita, elintarvikkeiden täyteaineita, makkaran kuoriainesta, lääkkeiden
pinnoitteita, lakkoja (selluprosessin yhteydessä valmistettavista biokemikaaleista)
• uusiutuvaa sähköä, kaukolämpöä (mustalipeästä)
• tuotekaasua, kuorikatteita (kuoresta)
• biopellettejä ja -kaasua (puupohjaisista jäteveden lietteistä)


Teksti: Maria Latokartano

Related articles

Most popular articles